Sinisen unelmani, Savu-sheltin aivojen tutkimustulokset ovat tulleet.
En ihan tarkkaan ole perillä tutkimusmenetelmistä yms. mutta eläinlääkäri soitti minulle ja kertoi mitä tutkimusraportissa lukee.
Termistö kun on ensinnäkin saksaksi ja toisekseen patologian sanastoa…
Niin järkyttävää kun asia vaan voi olla, niin todellakin, kaiken murheen takana oli Savun syömä pentu (nappula)ruoka!
Laadukas, tutkittu jne koiranruoka tappoi koirani!
Savun tarina ei taatusti unohdu koskaan. Minun kauan odotettu sininen unelmani, joka ehti elää vain yhden vuoden, haihtui Savuna ilmaan vain sen vuoksi, että koiranruoka, jota Savu söi n.5-6 kk olikin sitten lievästi sanottuna ”viallista”
Ruoka aiheutti tuhoa aivoissa ja Savu alkoi saada epileptisiä kohtauksia.
Savu tutkittiin kaikkien mahdollisten tautien ja sairauksien varalta. Verikokeita otettiin, sydäntä kuunneltiin, tehtiin neurologisia testejä ja aivot magneettikuvattiin ensimmäisten kohtausten jälkeen, jolloin ei vielä muutoksia ollut havaittavissa.
Kun ei mitään muuta selitystä löytynyt, päätyi eläinlääkäri siihen, että Savulla oli epilepsia.
Lääkitys aloitettiin ja kontrollissa käytiin aika ajoin.
Välillä tilanne oli hyvä jopa pari viikkoa, mutta sitten taas Savu sai kohtauksen tai parikin.
Pidin näistä tarkkaa kirjanpitoa.
Keväällä 2011 ruoan maahantuoja ilmoitti ensin meille edustajille ainoastaan laatuongelmista tietyissä erissä lammas&riisi penturuokaa ja ohjeisti, että jos jollain edustajalla tai hänen asiakkaallaan olisi kyseisiä eriä, niistä pusseista pitäisi leikata viivakoodit ja erätiedot talteen ja loppuruoan saisi hävittää. Ostetut pussit hyvitettäisiin.
Tässä vaiheessa ei vielä kerrottu mikä tämä laatuongelma oli.
Vasta toukokuun lopulla tuli sitten kylmää vettä niskaan. Ämpäritolkulla.
Ilta-Sanomat ja Iltalehti uutisoivat koiranruoasta, jota vedettiin markkinoilta koska sen epäiltiin Euroopassa aiheuttaneen käytöshäiriöitä ja epilepsian kaltaisia oireita koirille.
Samaan aikaan myös Evira tiedotti verkkosivuillaan 20.5.2011: Analyysitulokset viittaavat siihen, että rehussa käytetty riisiproteiini sisältää poikkeuksellisen paljon typpeä, joka ei ole valkuaisperäistä ja kyseessä olisi väärennös.
Soitin saman tien Savua hoitaneelle eläinlääkärille, että oliko hän kuullut uutista ja soitin myös Eviraan varmistaakseni oliko tämä oikeasti mahdollista. Sain valitettavasti tukea pahimmalle pelolleni…
Kesä tuntui menevän jo paljon paremmin, parhaimmillaan taisi mennä 8 viikkoa ilman yhtäkään kohtausta.
Elättelin toiveita, että syy oli löytynyt, koiraa hoidettu ja nyt tämä voisi pikkuhiljaa väistyä. Eläinlääkäri kuitenkin piti jalat maassa koko ajan sanoen, että Savun tapaus on ollut niin omituinen eikä alkuunkaan tyypillistä epilepsiaa, että hän ei nyt ihan kauhean äkkiä alkaisi mitään lääkitystä kuitenkaan poistamaan.
Heinäkuun lopussa oli tarkoitus lähteä ruotsiin Liekin kanssa näyttelyyn ja agilityyn. Valitettavasti vain paria päivää aiemmin Savu sai yöllä useita kohtauksia peräjälkeen eikä se niistä tuntunut toipuvan vaan kohtauksia tuli lisää ja lisää.
Lähdin klo 01.00 ajamaan Vantaalle Eläinsairaala Aistiin, jossa Savu oli saanut vielä kohtauksia ja se oli erittäin sekava.
Savu joutui viettämään kaksi päivää klinikalla ja Ruotsin reissun jätin itse väliin, mutta ihanat kaverit lähtivät kaikesta huolimatta matkaan ja ottivat Liekin mukaansa.
Torstaina sain Savun kotiin, mutta se oli todella karmiva näky. Kuivuneet kuolat pitkin suupieliä, silmät tuijottivat lasittuneina johonkin tyhjyyteen ja koira oli erittäin poissaoleva. Se nukkui, nukkui ja nukkui ja välillä hoiperteli levottomasti ympäri asuntoa törmäten seiniin.
Olin saanut perjantaiksi ajan omalle eläinlääkärillemme ja hän oli luvannut tulla töihin Savua varten normaalia aiemmin ja varannut magneettikuvauslaitteenkin.
Perjantaina sitten Savu oli edelleen poissaoleva ja lähdimme ajamaan Espooseen.
Savu nukutettiin ja lähdin kuluttamaan aikaa muualle. Onneksi sain ihanan puhelinsoiton, että Liekki oli esiintynyt juuri Ruotsissa näyttelyssä ja ollut narttujen paras ja saanut Ruotsin sertin ja siitä tuli samalla Ruotsin muotovalio. Pieni ilonpilkahdus olikin paikallaan.
Pian eläinlääkäri kuitenkin soitti ja kertoi että Savun aivoissa oli selviä muutoksia, ja hän suositteli ettei koiraa enää herätettäisi. Pyysin häntä odottamaan, että ehtisin paikalle hyvästelemään sinisen unelmani.
Eläinlääkäri näytti ensin Savun aivojen kuvat ja selitti kaiken mahdollisen mitä kuvissa näkyi. Kohdat, joiden olisi pitänyt olla harmaita, olivat valkoisia. Mitä se valkoinen oli, ei vielä kuitenkaan täysin selvinnyt. Hän kertoi minulle mitä oli tehty, mikä olisi mahdollisesti Savun tulevaisuus jos se herätettäisiin ja mikä oli hänen mielipiteensä. Menimme katsomaan Savua.
Sain hetken miettiä, mutta se ei siinä tilanteessa ollut enää vaikeaa. Sanoin, ettei Savua enää herätetä. Aivoissa oli niin selkeitä muutoksia että minäkin ne huomasin ja onneksi oli vertailukuvat puolen vuoden takaa.
Savu nukutettiin ikiuneen ja sen elämä leijaili Savuna ilmaan.
Eläinlääkäri kysyi voisiko hän saada lähettää Savun aivot tarkempiin tutkimuksiin Berniin.
Sanoin ensin että ei, mutta hän kertoi kuinka hän todella olisi kiinnostunut josko sieltä voitaisiin löytää mitään pientäkään viitettä, että kohtausten aiheuttaja voisi todella olla Savun syömä ruoka.
Suostuin sitten vaikka ajatus pahalta tuntuikin. Sain kuitenkin loppukoiran tuhkana takaisin kotiin.
Odottelin syksyn aivojen tutkimustuloksia, mutta niitä ei vaan kuulunut.
Joulun jälkeen eläinlääkäri soitti ja kertoi, että aivojen tutkimustulokset olivat valmistuneet. Hän oli todella pöyristynyt tuloksesta ja sanoi, että kohtaukset olivat johtuneet vain ja ainoastaan ruoasta (tai rehusta kuten eläinlääkäri asian ilmaisee).
En edes tajunnut kysyä tarkemmin mitä ja miten on tutkimus tehty, josko olisin siitä edes mitään ymmärtänyt.
Olin niin järkyttynyt etten voinut kuin purskahtaa itkuun.
Ei jumankauta! Koiranruoka todella tappoi koirani!
Ystäväni suomensi minulle tuon koko raportin ja se oli karmeaa luettavaa aivojen useista kuolioista, ödeemasta, myrkytyksestä ym.
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
. Ne kun ovat jo täynnä maitoa.
. Gusten sen sijaan oli erittäin hienovarainen ja kohtelias ja myös kokematon ensikertalainen. Eihän se ollut alkuunkaan perillä, että mitä tuolle kiimaiselle koiralle nyt pitäisi oikein tehdä. 
ja Gusten pääsi jyvälle asiasta. Ja siitähän se poika sitten innostuikin. 
