Lauantaina kisattiin Liekin kanssa kotikentällä pitkästä aikaa.
Oman seuran kisat ja tarjolla oli 4 kisaa. En lähtenyt ahnehtimaan ja ilmoitin Liekin vain kahdelle jälkimmäiselle.
Ensin tarjolla oli agilityrata, joka piti ottaa enempi lämmittelynä ja jälkimmäinen rata oli hyppyrata jolle satsattiin kaikki toiveet. Liekillä kun agilitysertejä kaksi on, mutta vielä ei yhtään hyppysertiä. Sitä siis lähdettiin tavoittelemaan.

Olisin aamulla saanut nukkua melko reippaasti ehkä johonkin kahdeksaan-yhdeksään, mutta kuinkas taas kävikään...
Arki-aamuina kello soi kuudelta. Kun se ei tänä aamuna soinut, niin Kipinähän päätti tuurata klo 06.02...
Pikkuneiti aloitti taas sellaisen shown makkarin portilla, että eihän siinä nuku enää erkkikään sen jälkeen.
Portti kolahtaa kivasti (siis Kipinän mielestä) kun sitä vasten hyppää.
Ja jotta ei olisi yksin kivaa, niin houkutteli sitten herra muikkusen mukaan tähän herätyskellon tuuraukseen.
Muikkunen säesti pienellä ja ärsyttävällä vinkumisella ja Kipinä kolautteli porttia välillä nenällään ja välillä tassuillaan.
No, kait mä olin jo nukkunut tarpeeksi. Niin tai mites se rakas pikkuveljeni kerran totesi, että ehtiihän sitä haudassa sitten nukkumaan...  
Ja ei muutakun ylös ja ulos.

Lähdin sitten etuajassa hallille aikaa tappamaan ja kisoja katsomaan. Ihan hyvin olisin voinut kaikkiin neljään kisaan osallistua, kun paikalla jo oltiin.
No, oma vuorokin tuli ja vuorossa ensin siis agilityrata.
Luokassa kisaajia oli jotain kolmisen kymmentä ja Liekin startti numerolla 11.
Alkupäässä oli maaliin päässyt kaksi koiraa ennen Liekkiä, joten ei tainnut mikään helppo rata olla.
Nooh... Liekin kanssa mentiin hippulat vinkuen ja tehtiin mitä osattiin. Kappas, virheetön rata ja aikakin oli ihan reippaasti alle ihanne ajan. Tässä vaiheessa kärkeen. Hyvä Liekki!
Sitten vaan jänskättiin, että mihin se tulos riittää.
Hetken päästä starttasi Viva-göötti ja Maija. Heille myös kohtuullisen tyylikäs ja virheetön rata, aika muutaman kymmenyksen Liekistä jääneenä. Tässä vaiheessa kuitenkin tuloksissa heti toiseksi.
Sitten oli vielä Topi-göötti ja Stiina. Topi kaahaili radalla niin, että keinulle mennessä suu vaahtosi  (näkyy hyvin videolla).
Eihän Stiina pärjää juoksukilpailussa Topille ja niin vaan kävi, että askeleen mitalle tuli kova hinta ja Topi livahti yhden hypyn väärästä suunnasta. Tuloksena armotta hylkäys. Hitsin vitsi.

Lopulta monikaan ei tulosta saanut ja niin vaan Liekin johto säilyi loppuun saakka ja meille Purinalta nolla-voitto . Vähänkö hienoa!
Olen aina aatellut, että Liekki ei purinalla pärjää vauhdissa (kun taso on yleensä aika kova), mutta on kait se alettava uskomaan, että kyllä se silloin tällöin pärjää. Kunhan tarpeeksi moni epäonnistuu.
Maija ja Viva pitivät myös upeasti toisen sijansa ja niin nähtiin korkeimmilla palkintopalleilla kaksi gööttiä. Hyvä me
Viva sai myös ensimmäisen agisertinsä. Onnea Maija!

Sitten oli vuorossa SE hyppyrata... Mua jännitti pitkästä aikaa oikein kunnolla radalle lähtö ja juuri ennen vuoroa aloin miettimään, että mites se rata muuten menikään loppumetreillä. En muistanut yhtään ja melkein iski paniikki, että hitto jos unohdan radan.
No, piti vaan lähteä sokkona kokeilemaan. Luotin siihen, että kun reitti etenee, niin kyllä mä sen muistan.
Päästiinhän me sitten 7 estettä, kunnes... Jäin sen kuuluisan askeleen jälkeen ja Liekki livahti mun edestä yhdelle hypylle ihan väärästä suunnasta kuin olisi pitänyt. Ja siihen kaatui se hyppyserti haave. Jatkoin rataa kuitenkin ja eihän siitä mitään tullut. Taisi olla niin kova yliyrittäminen, että metsään meni koko homma.
Jotenkin hiipi mieleen kaikki koheltamiset aikanaan Nuuskun kanssa... Kun oikein toivoin ja uskoin, että kyllä me pystytään, niin eihän me pystytty. Sama toistui nyt.
Putosin maan pinalle saman tien. Onneksi se ei sattunut
Gööteistä Maija & Viva "kohelsivat" parin virheen kera  ja Topi ja Stiina hylkääntyivät tälläkin radalla.

Liekin videot löytyy täältä: millamaria.pic.fi/kuvat/Agilityvideoita/Liekin+agilityvideot/purina_6.2.2010_liekki.wmv

Maija ja Viva löytyy tästä: millamaria.pic.fi/kuvat/Agilityvideoita/Sekalaiset+agilityvideot/maija_ja_viva.wmv

Stiina ja Topi löytyy tästä: http://millamaria.pic.fi/kuvat/Agilityvideoita/Sekalaiset+agilityvideot/stiina_ja_topi.wmv

Lauantaina tapasin pitkästä aikaa Röllin, eli Tulikäpälän Tuhka Tahvon.
Disan syksyisistä pennuista.
Varsin komea pikkumies Röllistä on kasvamassa.

Kipinän kanssa Rölli tykkäsi juoksennella hyvän tovin.

Sunnuntaina sitten olikin "mukava" ulkoilukeli ja pakkasin koirat autoon (joka muuten vaihtuu keväällä...  )
Ja suunnattiin nokka kohti Vihtiä.
Oli vähän niinkuin pikku pakko käydä putsaamassa lumikuorma vaunun katolta...
Lumikasan alta ei edes näy, mutta on siellä telkkarin antenni vaunun katolla... Noin 40cm:n syvyydessä.

Mun oli pakko kaivella tähän viime kesältä vertailukuva...
Voi että, kyllä talvi ja lumihanget on  kivoja, mutta niin on tuo kesä ja aurinkokin

Koirat oli aivan villinä ja alkoivat vinkumisen tuttuun tapaan jo vihdin kirkonkylällä.
Ja kyllähän odotus lopulta palkittiinkin, kun ne pääsi juoksemaan hankirallia.
Ja kun vielä lumitöiden jälkeen paistettiin makkarat laavulla.

Ei ihan heti uskoisi, että alla tässä "lepää" pöytä ja kolme puunrunkoa, joiden ääressä vietetään kesällä tovi, jos toinenkin.
No ehkä pöydän tunnistaa, mutta puunrungot on hiukan lumen peitossa.
Toivonmukaan sulavat juhannukseksi. Mielummin kyllä jo vähän aiemminkin.

Kyöpelivuori oli vaan niin hienon näköinen, että piti napata siitä kuva lähtiessä.

Ja kun ei meillä vieläkään ole odotettavissa pentuja (kun ei Helgan juoksu ole alkanut) niin tein videopätkän omista koirista.

http://millamaria.pic.fi/kuvat/Sekalaisia+koiravideoita/hankiralli+vaunulla.wmv

Mistä aloittaisin...
Perjantaina pidin talvilomapäivän ja kävin hakemassa uudenkarhean auton koeajoon viikonlopuksi.
Auto oli melkein samanlainen, mikä mulla nytkin on, mutta vähän eri merkkiä ja hmm... ehkä vähän uudempi  Ja yäk, väriltään punainen.
No, kun tankki oli täysi ja kilometrejä mittarissa vain 11, niin ehkä se väri sai nyt viikonlopuksi kelvata.
Niin, merkiltään tämä oli uusi suomessa, Dacia logan van
Ei kyllä ole auto hinnalla pilattu, mutta mites sitä sanotaan, että halpa ja hyvä on kaksi eri ostosta...
No, hain auton siis perjantaina ja iskä kysyi, että miten Kipinä ei ole matkassa... Nooh... olisi pitänyt se vaan taas ottaa mukaan
Tyyppi oli päättänyt vähän askarrella sillä aikaa, kun olin autoa hakemassa.
Ensin mietin, että miten ihmeessä se nyt keksi tätä jakkaraa alkaa nakertamaan, kun ei se ole siihen koskenut puoleen vuoteen.
No, olin edellisenä päivänä treenaillut temppuja olkkarissa koirilla vuoron perään ja tätä jakkaraa käytin Liekin temppuihin.
Kipinä katseli menoa portin takaa ja ilmeisesti jäi sitten jotakin hampaankoloon ja päätti tuhota jakkaran ettei Liekki pääse sillä enää temppuilemaan.
Kipinän temput kun on vielä sitä pesuvati-sarjaa...

Pakkasin sitten koirat autoon ja toivoin, että Kipinä pitää auton vaatimattomasta sisustuksesta, eikä ala remontoimaan...
Ja matkasin kohti Inkoota.
Inkoossa kävin ensin Eran luona söpöstelemässä 6 viikkoisia sheltin pentuja. Väärän värisiä... Vaikkakin yksi kiva urospentu olisi ollut vielä vapaana.
Shelttien jälkeen huristelin lähes naapuriin tapaamaan Disaa ja Liinaa.
Liina ja Kipinähän veti sitten hirveetä rallia niin, että vähän väliä piti puhaltaa peli poikki, kun likat juoksi pää viidentenä jalkana pitkin huoneistoa.

Liinan tilanne on aika hyvä. Eläinlääkärin vahvin epäily kohtauksille on rokotuksen aiheuttamasta penikkataudista!
Eli Liinalla ei olisikaan minkäänlaista epilepsiaa vaan nämä kohtaukset olisikin ollut penikkatautia.
Vaarallinen tautihan tuo penikkatautikin on, mutta onneksi se on täysin voitettavissa. Ja kaikki riippuu nyt koirasta itsestään.
Koiran oman elimistön puolustuksesta riippuu miten tässä käy. Ja Liina on kyllä voinut erinomaisen hyvin eikä mitään kohtauksia ole tullut vajaaseen kahteen viikkoon. (kop kop, koputtaa puuta)
Eläinlääkäri oli varovaisen toiveikas, että Liina toipuisi täysin ja kesällä koko asiaa tuskin enää muistettaisiinkaan.
Itse en ole osannut edes pelätä mitään tämän kaltaista, mutta näköjään tämäkin on mahdollista. Kyllähän sitä välillä puhuttaan ja jostain voi lukea, että ei mikään rokotuskaan ole täysin turvallinen. Jotenkin en silti vaan ole osannut mitään pelätä. Ja tuskin osaan pelätä jatkossakaan. Ja sitäpaitsi jos mielii mitään koiran kanssa harrastaa, on ne rokotukset vaan pakollisia. Kävi niin tai näin...
Mutta olisipa hienoa, jos tämä kaikki olisikin "vain" rokotuksesta saatua penikkatautia. Koska silloin kaikki lääkitys lopetetaan aika pian ja Liina saa jälleen terveen koiran paperit ja voi jatkaa elämää täysin normaalisti.

No, sitten tänään lauantaina oli Kipinän "suuri päivä". Neiti alapurenta oli ilmoitettu suureen kansainväliseen näyttelyyn Turkuun, jonne gööttejä oli ilmoitettu 39kpl.
Alapurentaa gööteillä esiintyy erittäin vähän, tai ainakaan niistä ei kerrota (eikä kukaan pöljä vie sellaista koiraa näyttelyyn  ) ja Kipinä sai lähteä näyttelyyn enemmänkin seuraneidiksi, kun halusin lähteä jokatapauksessa näyttelyyn Onnia (T. Ukkosmyrsky) esittämään. Minulla ei ollut harmaintakaan hajua kuinka pahasti tuomari rokottaa alapurennasta, mutta nyt sekin tuli testattua.
Etukäteen ajattelin, että ERI:n Kipinä voisi saada vain tuomarilta joka ei tunne rotua eikä katso hampaita ollenkaan.
EH:n se voisi saada ehkä joltain puusilmältä jossain peräkylän pikkunäyttelyssä, jossa ei myöskään kovin pätevää tuomaria esiintyisi.
Mutta kaikki muu oli sitten mahdollista.
Urkki (T.Tulimestari) esiintyi ensin nuorten luokassa saaden EH:n. Onni (T.Ukkosmyrsky) esiintyi avoimessa luokassa saaden ERI:n ja päästen siis jatkoon. PU-kilpailussa tuomari mietti aika pitkään Onnin ja erään toisen koiran välillä ja päätti lopulta meidän eduksi sijoittaa Onnin 4:n parhaan joukkoon. Jee!
Lopulta Onnin sijoitus siis PU-4 kera vara-sertin. Hyvä Onni!
Nartuissa sitten junioriluokassa esiintyi Kipinä ja Metka.
Molemmat oli "hiukan" sporttisemman mallisia, kuin moni muu ja sehän näkyi myös tuloksissa. Metka esiintyi kohtuullisen hienosti, mutta tulokseksi EH.
Kipinän esiintyminenkään ei ollut kovin laadukasta, paikallaan seisomistakin ollaan treenattu vasta viikko . 
Ja se näytti porukassa ihan kamalan kuikelolta ja sählältä. No, olenkin monesti sanonut, että ei ole äitinsä veroinen näyttelytähti, mutta kovempaa se kyllä juoksee ja sehän on pääasia.
Tuomari rokotti purennasta, mutta ei nyt ihan maanrakoon tarvinut vajota. Tulokseksi H, eli kiva kun kävitte, kiitos ja näkemiin.
Olisihan se voinut mennä kovin paljon huonomminkin
Häntä pystyyn vaan ja kohti uusia seikkailuja!
 

Viikko sitten olisi ollut mukava yhteislenkki Sipoon koirametsässä monen göötin kanssa, mutta pakkasta olikin niin paljon, (meillä -20) että en vaan viitsinyt lähteä niin pitkälle ajamaan. Yhteen suuntaan olisi ollut noin 40km:n matka.
Metka ja Nekku lähtivät olarin lähimetsään ulkoilemaan ja niin mekin suuntasimme sinne.

Metka on kyllä kovasti Liekin näköinen.

Nuusku sukelteli omia polkujaan hangessa

Mikäs lumigöötti se sieltä kurkkii

Oltiin pienen kallion päällä ja pojillahan meinasi tulla taistelu kukkulan kuninkuudesta.
Tilanne taisi päättyä tasapeliin.

*****************************************************************************************************

Liinasta hyviä uutisia sen verran, että aivot on nyt magnettikuvattu. Liina oli oikein reipas pikku potilas ja tutkimukset oli kuulemma sujuneet erinomaisesti.
Aivot on täysin puhtaat, ei mitään kasvaimia eikä kehityshäiriöitä tms.
Joten se oli hyvä uutinen. Samalla otettiin selkäydinnestenäyte, joka ei ihan puhdas sitten ollutkaan.
Nesteet lähetettiin vielä jatkotutkimuksiin ja niitä tuloksia odotellaan alkuviikosta.
Toistaiseksi Liinalla kuitenkin jatketaan epilepsia-lääkitystä vaikka eläinlääkäri puhui vielä muistakin vaihtoehdoista.
Kun epilepsia itsessään olisi kovin harvinaista noin pienellä pennulla. No, ehkä ensi viikolla ollaan taas hiukan viisaampia.

******************************************************************************************************

Viime viikolla napsin myös muutaman kuvan tästä meidän lähipellosta, kun voipi olla viimeinen talvi kun siellä ihan tällä tavalla koiria ulkoilutetaan.
Mikäli suunnitelmat etenee, niin rakentamiset alkaa syksyllä ja tähänkin nousee kerrostaloja. Höh!

Aina silloin tällöin joku kyselee Nallen vointia. Liikuttavaa...
Kun lumet ja pakkaset saapuivat, niin Nallelta lähti niiden myötä muutama vuosi ikää pois.
Pappa nuortui ihan silmissä. Eihän se nyt Kipinän lailla hangissa hyppele, mutta liikkuu muutoin varsin pirteästi.
Pahimmat kelit Nallelle on pieni plussa ja loskakelit. Onneksi ei niistä ole tietoakaan.

Ja mitäs sitten Kipinä...
Nyt on suolestettu joululahjatkin...

**************************************************************************************************

Lauantaina avattiin Liekin kanssa tämän vuoden kisaputki.
Mietin aamulla pariin kertaan, että lähdenkö vai en, kun on joku lentsu iskenyt päälle.
Nokka vuotaa ja varmaan vähän kuumettakin ilmassa.
äh, troppeja naamaan vaan ja kisaamaan. Saahan sitä sitten loppuillan maata sohvalla

Eka rata oli muutamassa kohdassa vähän töksähtävä, mutta ei mikään mahdoton.
Liekki meinasi lipsahtaa omille poluilleen, mutta sain sen pelastettua ja päästiin virheettömästi maaliin.
Vuoden eka kisa ja heti nolla. Mahtavaa. Sijoitus oli 2. Joten vallan mainiosti meni.

Toinen rata oli astetta haasteellisempi ja siinähän se Liekki sitten liitelikin omille teilleen.
A-esteeltä se ei taipunut pujotteluun vaan lähti pidemmällä olleelle putkelle kovalla vauhdilla. Niin jäin minä, mutta niin myös tuomarikin vähän hölmistyneenä katsomaan, että miten se nyt tuonne putkeen lähti... Hyvä Liekki
Peli avattu, 1-1. Seuraavat kisat varmaan helmikuun alussa Purinalla. Riippuen pakkasesta.

Johan taas tapahtui viikossa...

Joulukuussa pidettiin Tulikäpälien porukalla iloinen agilitypäivä.
Päivän aikana Tulikäpälän Lieska Liina sai kaksi omituista huuto-kohtausta. En ollut vastaavaa koskaan nähnyt, eikä kukaan muukaan paikalla ollut. Kohtaukset näyttivät ja kuulostivat lähinnä siltä, että Liina pelästyi jotain asiaa valtavasti.
Huudoiltaan rauhoituttua Liina oli jälleen oma itsensä, eikä kulkenut mitenkään häntä alhaalla tms. Jota sitten myös ihmettelin. Jos se jotain olisi pelästynyt, luulisi sen olevan hiukan varuillaan koko ajan. Mutta ei. No, asia jäi siihen…

Joulun aikaan Liina oli saanut kotonaan kamalan kouristelukohtauksen ja se kiidätettiin päivystävälle eläinlääkärille.
Hänen arvio oli epileptisestä kohtauksesta. Kun vielä mukaan liitettiin edelliset huuto-kohtaukset.
Liinasta ei verikoetta sillä kertaa otettu, kun ei näytettä olisi monen pyhäpäivän takia saanut toimitetuksi eteenpäin. Matkaan annettiin ohjeita kouristusten varalle sekä hiukan rauhoittavaa läkettä, jota annettaisiin vasta kohtauksen kestäessä yli 5 minuuttia. Ja toki uusi eläinlääkäriaika heti ensimmäiselle arkipäivälle.

Noista ensimmäisistä verikokeista ei löytynyt vielä mitään poikkeavaa ja nyt saatiin ohjeistus mennä neurologille tutkimuksiin. Jo tässä vaiheessa kerrottiin, että epilepsia on kovin harvinainen noin pienellä pennulla, joten olisi syytä nyt tutkia Liina kunnolla. Neurologille saatiin aika vasta tämän vuoden puolelle…

Maanantaina Liina oli sitten Espoon eläinsairaalassa tutkittavana. Otettiin jälleen liuta verikokeita sekä tehtiin neurologinen tutkimus.
Eläinlääkäri oli todella ihana ja paneutui asiaan ihailuttavan syvällisesti.
Hänenkin mukaan epilepsia pienellä pennulla on harvinasta ja olisi todella syytä selvittää, josko taustoilta löydettäisiin jotain selitystä. Jokatapauksessa nyt on saatu suljettua esim. penikkatauti pois, joka saattaa tämänkaltaisia kouristuksia aiheuttaa. Lisäksi jotkin aineenvaihduntaongelmat voivat myös aiheuttaa tällaisia oireita, mutta niitäkin on käsittääkseni nyt saatu suljettua pois.
Niinpä Liinalle on nyt varattuna aika aivojen magneettikuvaukseen ja tarvittaessa samassa yhteydessä tehdään selkäydinnestetutkimus. Huh! Itseäni hiukan hirvittää, mutta nyt on vaan luotettava eläinlääkäriin ja hänen ammattitaitoon.
Tällä hetkellä Liinalle on aloitettu epilepsia lääkitys. Sen on tarkoitus lieventää ja poistaa kohtauksia.
Ja koska näin pienestä pennusta on kyse, saattaa olla mahdollista, että jossain vaiheessa lääkityksen voi jättää jopa kokonaan pois.
Ei voida kuin toivoa, että aivoista ei sentään mitään kamalaa löydy ja tuo epilepsia lääkitys sopisi Liinalle ja sen myötä saataisiin sille hyvä hoitotasapaino.

Kipinä ja Liina, kaverukset rauhoittuneet luita järsimään.

*******************************************************************************************************

Mitäs sitten kuuluu Kipinälle... heh... Myydään jokakodin pikku-tuholainen

Kipinä on ottanut jotenkin omakseen Tulilatvat. No, tokihan jo nimi viittaa siihen, että jotain yhteistä sillä ja Kipinällä täytyy olla ja ehkä siksi Kipinä on myös sitämieltä, että nämä on hänen kukkiaan.
Sain joulun aikaan kaksi nättiä kukkaa. No, ensimmäinen tuhottiin jo muistaakseni siinä joulun välipäivinä enkä siitä kaaoksesta ottanut kuvaa.
Arvatkaa miltä näyttää olohuone, kun siellä ravistelee multapaakkuista kukkasta... jep, no sitä multaahan löytyi sohvalta ja telkkarin päältäkin... Silloin ensin säikähdin, sitten nauroin ja lopuksi kirosin, että hittolainen. Jollain ollut tylsä päivä...

No, nyt sama toistui. Mutta tällä kertaa aamuyöstä!
Jossain vaiheessa kesken unieni kuulin jotain epämääräistä jyrsimistä. Mietin kovasti, että mitähän se nyt tuhoaa, kun en keksinyt yhtään mitään mikä siltä kuulostaisi.
Jos Kipinä "varastaa" lehtilaatikosta jonkun pahvipurkin tms. (mitä se harrastaa silloin tällöin) niin sen äänen kuulee ja se nyt ei yhtään harmita. Mutta nyt ääni oli sellainen, että jotain kovaa muovia se nakertaa. Ensimmäisenä tuli mieleen, että unohdinko tv:n kaukosäätimen pöydälle? Mielestäni en. Sehän syksyllä jo nakersi yhden sellaisenkin...
Siinä vaiheessa, kun Nuusku tuli makkarin portille piippaamaan, siis kantelemaan, niin päätin nousta katsomaan...
No kappas... Tulilatvahan se taas oli pitkin olohuoneen lattiaa.

Ilmeisesti tämä ei ole myrkyllinen
Enpä voi kuin lähettää terveisiä ensinnäkin Nastalle, kiitti vaan jälkikasvusta. On kuulemma isäkin ollut joskus hiukan tekemisen puutteessa...
Ja sitten myös terveisiä Oulun korkeuksille Kompiaisen kenneliin Tuijalle, johon odotellaan lisää näitä pieniä tuholaisia syntyväksi helmikuun alkupuolella.
Siellä syntyy Kipinän ja kumppaneiden puolisisaruksia. Nasta niilläkin isänä.

Että näin lähti meillä uusi vuosi käyntiin
Viikon kuluttua pitkästä aikaa agilitykisoihin, mikäli kelit sallii. Ja sitten kahden viikon kuluttua lähdetäänkin Tulikäpälien porukalla Turkuun näyttelyyn.
Tästä se toimintavuosi taas käynnistyy.
Niin ja Helgan juoksua vaan odotellaan edelleen alkavaksi...

Niin se loppui tämäkin vuosi. Vuoden viimeisinä tapahtumina päivitetäänpä Joulun ajan kuulumiset kuvineen

Kun Kipinä ja kumppanit syntyivät helmikuussa, kävin ostamassa niille pennuille Ikeasta punaisen pehmeän pallon. No tuo pallo on kestänyt aina näihin päiviin saaka melko hyvin, vaikka sitä on kahdet pienet Tulikäpälät retuuttaneet ja välillä vähän isommatkin.
Luulen, että Kipinä on käynyt joulupukin säkillä penkomassa lahjoja ja tiesi mitä odottaa, koska...

Näin pääsi käymään, että pari päivää ennen jouluaattoa päätti Kipinä suolestaa tuon punaisen pallon.
Liekkihän sitten päätti auttaa...

Jouluaattona lähdettiin "mummulaan" joulupukkia vastaanottamaan.
Kuvassa menee "mummu" ja koirat.

Ensin päivällä tehtiin pieni kyläkierros jossa koirat pääsi juoksentelemaan lumihankiin.
Ja sain sitten jokusen lumikuvankin napattua.

Ruoan jälkeen alettiin odottamaan pukkia

Tulihan se ja mukanaan sillä oli paljon lahjoja

Nalle näytti Kipinälle kuinka lahjoja avataan.
Otetaan paketinkulmasta tukeva ote hampailla ja sitten vaan revitään ja riuhdotaan.

Kipinän paketissa oli uusi pehmeä pallo, mutta ilmeisesti pikkuneiti onkin jo kasvanut näistä "pentujen" leluista ulos.
Sillä montaa päivää ei tämä pallo tällä kertaa kestänyt.

Joulupäivänä rauhoituttiin sitten löhöilemään ja katselemaan telkkaria.
Telkkarista tuli koiranäyttelyohjelmaa, josta Liekki ei välittänyt, mutta Kipinä seurasi tarkkana.

Kävin myös ilman koiria pulkkamäessä Petterin kanssa.

Keli oli mitä parhain. Viime vuosina täällä Espoossa on harvoin ollut näin paljon lunta. Varsinkaan jouluna. Aivan mahtavaa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan kaikille
OIKEIN HAUSKAA UUTTA VUOTTA 2010!

Tänä vuonna en lähettänyt yhtään joulukorttia postitse, kun en saanut mieleistä joulukorttikuvaa aikaiseksi. Joten joulukorttirahat käytetään tällä kertaa hyväntekeväisyyteen, jonka kohteena on omat koirat
Tässäpä vähän selitystä asialle...

Kaiva kaapista jouluista rekvisiittaa ja pue se koiralle

Yritä saada koirasi innostumaan hössötyksestä ihan yhtä paljon kuin sinä itse

Äh, ei onnistu. Yritä saada samaan kuvaan kaksi koiraa.

Ehkä nuorella koiralla olisi syytä harjoitella tonttulakin käyttöä ennen kuvaamista...

Ja sitten kun ne sekunnin murto-osan poseeraavat nätisti, niin harmittele ettei sinulla ole molemmille samanlaista asua.

No mutta koiriahan riittää, joten kokeile jos vaarista olisi tonttu-ainesta... Äh, huono idea...

Kun kuvattavat alkavat jo väsähtää, niin napsi reilusti kuvia.

Ja lopulta tyydy siihen mitä sait kymmenen minuutin työn jälkeen aikaiseksi.
Ja harmittele, että Espooseenkin satoi reilu lumikerros viikkoa liian myöhään jotta olisi ehtinyt napsimaan ihania talvisia kuvia joulukorttiin.

Ei muutakun kuvat koneelle ja vähän kuvankäsittelyä ja avot...

Tulikäpälän väki toivottaa oikein iloista Joulua kaikille!
 

Lauantaina vietettiin Tulikäpälien porukalla pikkujoulua ja samalla ensimmäistä Tulikäpälien agilitypäivää.
Toki treenailtu ollaan Tulikäpälien kanssa aiemminkin, mutta vain pienissä porukoissa. Nyt oli kutsuttu kaikki tutustumaan agilityyn tai treenailemaan jo opittuja asioita tai ihan vaan viettämään pikkujoulua.

Kasvattajana olin erittäin iloinen, kun sain kaikkiaan 12 kasvattiani paikalle. Lisäksi tietenkin paikalla oli kaikkien Tulikäpälien äiti, eli Disa.
Ja toki myös omat koirat. Vaikka ne ei halliin saakka missään vaiheessa ehtineetkään. Oikeastaan siis 14 + 3 Tulikäpälää. Kun niitä kaikkiaan onkin kertynyt jo 22.
Paikkana oli Sporttikkoirahalli Espoon Juvanmalmilla. Puitteet olivat varsin erinomaiset. Sisällä lämmintä ehkä noin +15 astetta, kun ulkona paukkui pakkanen.
Hallin pohjana on keinonurmi, joten päivän päätteeksi koirat olivat puhtaita ja kuivia. Toisin kuin kylmissä hiekka-halleissa  eikä kukaan palellut.

Ensimmäiseksi otettiin nuorimmat Tulikäpälät "koulutukseen". Pikkupentujen kanssa leikittiin ja syötettiin nameja hallissa. Muutamaan esteesenkin tutustuttiin.
Putki oli kaikille oikein mieluinen. Röllihän oli tätä ehtinyt jo harjoitella ja se näkyi. Poika viiletti kuin vanha tekijä.
Kovin pitkään ei pienet jaksaneet keskittyä ja sen jälkeen lähinnä painiminen sisarusten kesken olikin päivän suurta hupia.
Mutta oli kiva huomata, että kaikki oli oikein reippaita ja innokkaita pikku pötkylöitä.

Tämän jälkeen otettiin esteopetusta sellaisille Tulikäpälille, jotka ovat aivan alkutekijöissä.
Tosin Pyry oli tässä ryhmässä, vaikka esteiden suoritus sujui kuin vanhalta tekijältä. Pyrykin on siis aloitellut jo agilityä.
Hugoa oli hauska seurata, kun se Katrin kanssa viiletti oikein iloisesti esteeltä toiselle. Namien voimalla tehtiin ihan mitä vaan
Veeti oli mainio. Sekin teki myös mitä vain, kunhan namit seurasivat esteitä.
Metkakin yllätti iloisesti. Neiti odotti oikein nätisti ja hiljaa, jos se jäi hetkeksi tolppaan kiinni. Ja esteitäkin se suoritti oikein innokkaasti. Onhan Metkakin hitusen päässyt jo kokeilemaan mökillä esteitä.

Lopuksi ehdittiin pikapikaa ottaa pienet rataharjoitukset, jossa nähtiin oikein vahdikkaita Tulikäpäliä. Olisi tehnyt mieli itse juosta kaikkien kanssa. Sen verran vauhdikkaita olivat!
Tosin olenhan minä kaikkia jo hiukan kokeillutkin ja todennut, että varsinaisia aarteita ovat!
Ainut ongelma mikä tuntuu olevan gööttien tyyppivika... paikallaan pysyminen
Tässä Kaapo näyttää esimerkkiä, että kyllä se göötti pysyy... kun vähän tehdään töitä sen eteen.

Oikein iso KIITOS kaikille mukana olleille Tulikäpälille. Seuraavalla kerralla pitänee varata tuplasti halliaikaa.
Alustavasti olen varannut jo helmikuun lopulle seuraavan halliajan.

Herkullista Joulua kaikille. Ahkeroin perjantaina kakkien Tulikäpälien piparit. Joukossa tietenkin myös Tulikäpäliin vaikuttaneet koirat.
Kuka ei kuulu joukkoon...

****************************************************************************************************

Kipinä lähettää myös omat terveiset maailmalle...
Neiti nauttii pentulaatikosta.

Niin ja kyllähän Liekkikin siellä viihtyy.

Pakko vielä näyttää ruotsin tuliaiset... Aika hienot!

Viikonloppu meni näyttelyreissussa ruottin puolella. Paikalle oli ilmoitettu 36 gööttiä. Aika paljon
Tällä kertaa tehtiinkin A-luokan matka vain Liekin ja Leevin kanssa.

Perjantaina päivällä lähti ensin vaarit Nalle & Nuusku hoitoon vaunulle ja sen jälkeen vielä Kipinä hoitoon Kaapon luokse.
Kipinän hoitoon viemistä jännitin aika tavalla, kun eihän tuo pikku-riiviö ole vielä ollut ilman omia kodinturvajoukkoja missään.
Oikein hienosti oli viikonloppu kuitenkin vierähtänyt. Kaapon kanssa oli leikitty lähes taukoamatta. Pieni ikävä oli iskenyt heti perjantaina illalla, kun koirat oli jäänyt vähäksi aikaa keskenään kotiin. Mitään tuhoja ei Kipsu tehnyt, josta olin iloisesti yllättynyt. Liekö ollut vieraskorea vai mitä, mutta ei tullut kallista laskua Kipinää hakiessa
No vaarithan nyt on ihan elementissään vaunulla, joten sitä ei tarvitse edes miettiä. Tosin Nuuskun kuulon heikentymisen vuoksi on pitänyt opetella pitämään sitä enemmän hihnassa. Mutta ei vain onnistu... Siellä ne on molemmat taas nauttinut ulkoelämästä ja luultavasti muutamista herkuistakin.

Lauantaina aamusta saavuttiin Tukholmaan. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen ajettiin laivasta ulos ja ajettiin sataman lähistöllä olleelle isolle nurmiaukeelle koiria ulkoiluttamaan. Liekki kun ei laivan kannelle suostunut pissaamaan...  Onneksi matka oli "lyhyt" kun mentiin turusta yli.
Laivan piti olla itämeren uusin ja hienoin laiva, mutta ei se mikään ihmeellinen ollut. Ja laiva täynnä turkkulaisia juoppoja. No, olihan nyt pikkujouluaika...
Jossain naapurihytissä jatkui bileet aina sinne aamu neljään-viiteen ja sitten melkein pitikin jo herätä.

Tukholman läpi ajaessa todettiin, että navi ei pysy perässä ihan kaikissa tunneleissa. Onneksi liikenne aamu kuudelta oli hiljaista, joten tunnelista ulos tullessa pystyi vähän hidastamaan, että navi pääsi kartalle ja jatkettiin matkaa. Mutta helposti löydettiin messukeskus.
Päästiin sisälle ja löydettiin oma kehä. Nyt oli aikaa vajaat pari tuntia ennenkuin alkaisi näyttelykehät pyörimään.
Agilitykentällä sitävastoin alkoi touhu jo ennen kahdeksaa.
Suomen maajoukkuekin oli saapunut paikalle ja niiden mukana menin ihmettelemään ilmoittautumista kisoihin.
Liekkihän oli ilmoitettu kahteen starttiin.
Ilmoittautuminen tapahtuikin siten, että erään kopin seinällä oli osallistujista lista ja sieltä piti etsiä oma nimi ja alleviivaustussilla merkitä itsesi paikalle saapuneeksi.
Startit sai maksaa nyt paikanpäällä, mutta ei kukaan rahaa huolinut. Eikä sitä väkisin tyrkytetty.
No, nyt olin ilmoittautunut ja sitten jännitin, että ehdinkö kisaamaan. Koska maksit aloittivat ja sitten medit ennen minejä, laskin että minit kisaisivat vasta reilusti 11 jälkeen ja gööttien näyttelykehä pitäisi jo siihen mennessä olla ohi.

No, itse näyttelyyn... Leevi oli esillä ensin, mutta hävisi kahdelle Svedala-kennelin hiukan isohkoille veljeksille.
Leevi näytti ihan pikkupojalta niiden vierellä vaikka joku on suomessa sanonut Leeviä turhan isokokoiseksi. Tämä pisti vähän hymyilyttämään...
Leevin tulos avo 1/3. Arvostelussa ei ollut oikeastaan kuin positiivisia asioita, mutta harmittihan se tietty hiukan.
Liekillä oli vastassa 5 muuta koiraa. Kaikkiaan luokassa 3 suomesta ja 3 ruotsista.
Yllätys, että ruotsalaiset vetivät pidemmän korren  Liekki luokassaan vasta 4. Eikä senkään arvostelussa mitään moitteita ollut. Mutta Kyllä Liekkikin oli siinä porukassa ehkä vähän turhan sporttinen.
No, tällä kertaa ei tullut menestystä kummallekkaan. Göötit voitti kuitenkin Skogsbygdens Nora Supernova, jonka emä on Disan sisko (Liekin emä). Eli tämähän on Liekin serkku.
Tuo Nora Supernova voitti koko näyttelyn BIS:n. Onnittelut Kim!

Alkoi näyttämään siltä että agilityssä ehtisin lopulta vain ensimmäiseen starttiin, joten ajatus perumisesta hiipi mieleen...
Päätinkin sitten jättää kisan kokonaan väliin ja käyttää ajan koirien kanssa ulkoiluun ja shoppailuun.
Eihän sieltä mitään ostettavaa meinannut löytyä, mutta jotain tarttui kuitenkin. Liekki-sukat!

Käytiin ulkoiluttamassa vielä koirat reilusti isolla peltoaukeella ennen laivaan nousua. Nythän tultaisiinkin suoraan helsingin päähän.
Liekki ja Leevi on onneksi ihan älyttömän helppoja laivakoiria, joten matkustaminen niiden kanssa onn äärettömän helppoa.
Tästä päätettiinkin ottaa ilo irti ja lähdettiin alkuillasta koirien kanssa vähän katselemaan tunnelmaa laivalla.
Hytti oli 11 kannella, joten ulos päästiin aika helposti 12 kannelle. Liekkikin suostui pissaamaan, kun kannelle oli satanut hiukan lunta.
Onhan noissa laivoissa koiria varten varatut pienet hiekka-astiat, mutta menomatkalla totesimme, että sitä käytettiin enemmän tuhkakuppina, kuin  koirien vessana, joten takastullessa emme hiekkalaatikkoa edes etsinyt.
Sitten otettiin vähän kuplajuomaa mukaan ja mentiin koirien kanssa istuskelemaan rauhalliseen paikkaan, josta vähän nähtiin laivan menoa.
Ei me oltu koirien kanssa kuin tunti-pari kunnes vietiin ne hyttiin nukkumaan ja lähdettiin tutustumaan laivan tarjontaan.
Niitä vapaita poikamiehiä ei tahtonut löytää ei sitten millään, mutta hauskaa saatiin silti pitää pitkälle yötä myöten.
Aamulla taisi sitten olla vähän tukka kipeenä...
Kotiin pääsin vasta illansuussa, kun ensin podin hiukan "merisairautta". Äitin tekemä perunamuussi ja jauhelihakastike oli kyllä aika yliveto siinä päivällä.
Kipinänkin haku viivästyi muutamalla tunnilla, mutta olipa koirat iloisia jälleennäkemisestä. Jopa Liekki oli tosi iloinen, kun näki Kipinän. Vaikka luulin, että se ei kakaraa olisi kaivannut, kun Kipinä osaa välillä olla melkoinen riiviö...
Olipa kuitenkin tosi hauska reissu vaikka ei näyttelystä menestystä tullutkaan. Täytyy siis alkaa katsomaan uutta ruotsin reissua
Tosin sitä ennen olisi tiedossa vähän Tallinnaa, Liettuaa, Latviaa ja ehkä vielä Tanskaakin.
Mutta eiköhän se ruotsikin vielä johonkin rakoon mahdu.

Tälle vuodelle olikin sitten kisat ja näyttelyt käyty. Ensi viikonloppuna vietetyään Tulikäpälien agilitypäivää oikein leppoisissa merkeissä, mutta sitten käännetäänkin katseet jouluun ja herkutteluun. 

Viime lauantaina kilpailtiin Liekin kanssa Turkkusessa agilityä. Olin ilmoittanut Liekin kolmeen starttiin.
Ennakkoon ajattelin, että ehkä kolmisenkymmentä kilpakumppania meillä voisi olla, mutta niitä olinkin reilusti enemmän. Lähemmäs 50 jokaisessa kisassa.

Kaikki radat oli oikein mukavia. Koira sai viilettää kovaa, mutta piti sitä myös vähän ohjata tai muuten mentiin herkästi väärälle esteelle.
No Liekkiähän on melko helppo ohjata, tosin viime aikoina sen vauhti on lisääntynyt ja se meinaa singahtaa vähän omille raiteilleen, jos ei kartturi ole valppaana.

Ekalla radalla katselin ensimmäistä starttia... Salosen Noora lähti Bonolla.
Tuomari keskeytti parin menon puolessa välissä rataa, kun pujotteluun olikin unohtunut numerolappu juuri koiran kulkemalle reitille.
No, uusi yritys...
Toisellakin kertaa tuomari keskeytti menon, kun koiran mennessä putkeen, olikin ratahenkilö seisomassa ihan juuri siinä putken suulla ja esti koiran etenemisen.
Tässä vaiheessa yleisössä alkoi keittää. Mitä ihmeen tolloja nuo rataduunarit on.
Kolmas kerta... Ihmettelin, että miksi ei anneta ohjaajan vähän hengähtää vaan laitetaan kolmannen kerran peräjälkeen suorittamaan rataa.
Noh... ei kahta ilman kolmatta... Noora ja Bono viilettivät hienosti esteeltä toiselle, kunnes yhden pyörityskohdan aikana (Noora siis selin yleisöön) kentän reunalta juoksi muutama ihminen ja kantoi puomin jälkeen olevan hypyn numeroineen kokonaan pois. Vähänkö nyt jäätiin monttu auki ihmettelemään, että mitä hel***ettiä nyt tapahtuu.
Bono tuli puomille ja Noora pysäytti sen alastulolle ja jäi monttu auki ihmettelemään, että mihin hittoon nyt piti mennä. Kun ei rata näyttänyt samalta, kuin siihen tutustuessa.
Siinä vaiheessa yleisö repesi. Kaverit oli järjestäneen Nooralle "pienen" kepposen...
Nämä kaikki kolme olikin siis järjestettyjä ylläreitä. Kyseessä oli jonkinlainen polttari-ylläri tms. Näin kuulin sitten hetken päästä.
Täytyy sanoa, että oli kyllä ihan mahtava ylläri.

Sitten joukon loppupäässä oli Liekin vuoro.
Rata alkoi oikein hyvin ja puoleen väliin mentiin kivasti, mutta vähän pimeästä kulmasta vienti kepeille... taisin hiukan olla Liekin edessä. Se osui kyllä ensimmäiseen väliin ihan oikein, mutta toiseen ei taipunut liian kovan vauhdin takia. Uusi yritys ja tuloksena vitonen...

Toiselle radalle vaihtui tuomari. Radalla oli monta haasteellista kohtaa, jossa piti ohjata tarkasti, mutta varovasti tai rima voisi pudota. Siis tiukkoja kurveja ja tyrkky-esteitä.
Liekin kanssa mentiin kovempaa kuin koskaan ja oikeastaan maalissakin tuntui, että ehkä vähän olisi joku kohta voinut mennä paremmin, mutta aika hyvä.
Liekin vauhti siis oli 4,27 metriä sekunnissa, joka on kyllä jo tosi kova! Mielestäni se ei yli 4m/sek ole vielä mennyt, joten olin aika yllättynyt. Liekin vauhti on ollut ehkä sellaiset 3,7-3,8m/sek.
No, olihan alustakin erittäin hyvä ja Liekille se sopi vallan mainiosti. Ihan kiva, sillä ensi kesän MM-karsinnat käydään tuolla samassa hallissa
Luokassa oli lopulta 48 kilpailijaa ja Liekin sijoitus 2. Vau! Ja lisäksi Liekille toinen agility SERT  Aika mahtavaa.

Kolmatta rataa jo pohdin, että jaksanko enää mennä vai lähdenkö kotiin. No, eipä siellä kotonakaan kukaan odota, joten mikäettei kisata nyt kun se on maksettukin.
Vähän oli kyllä veto veke ohjaajasta ja siltä se tuntuikin. Muutamassa kohdassa kesken suorituksen kävi itsellä mielessä, että ohjaas nyt sitä koiraa äläkä haahuile!
Yksi rima vähän kolahti, mutta ei pudonnut ja se ainakin herätti kartturin.
Virheettömästi kuitenkin maaliin ja olihan se aikakin kohtuullinen. Sijoitus 5. "ihan jees..."
Liekille viides tuplanolla. Yksihän niitä vaan tarvitaan, mutta näköjään me pystytään jo aika moneen hyvään suoritukseen. On sitä jotain opittu Nuuskun jälkeen...

Nuusku-vaari muuten pääsi viime viikolla treenaamaan... Ja kyllä se niin vaan on, ettei taida huippu-urheilija tehdä mitään näyttävää comebackia. Sen verran kauheeta oli muikkusen viilettely. Räkä poskella sinkoiltiin sinne ja tänne. Ihan jotain muuta kun Liekin kanssa liitely.

Nyt sitten jännitetään lauantaita. Silloin kisataan Tukholmassa niin näyttelyssä, kuin agilityssäkin.
Aikataulujen mukaan pitäisi ehtiä hyvin molempiin kehiin. Agilityssä Liekillä on vastassa 87 muuta mini kolmosta.
Eikä ihan mikä tahansa porukka... Sunnuntaina siellä kisataan Pohjoismaiden mestaruudesta ja eiköhän ne kaikki kisaa myös lauantaina. Kiva nähdä mihin kohtaa tuloslistaa Liekki yltää.
Näyttelyssä on jotain vajaat 40 gööttiä, mutta sehän nyt on vaan tuomaripeliä, nätisti ympyrää ravaten ja paikallaan seisomista
Sen suhteen ei juurikaan ole odotuksia, kun itse et voi juurikaan vaikuttaa tulokseen. Enempi jänskättää agiliito. Virheettömälla ja nopealla radalla voidan Liekin kanssa olla ehkä siinä 10 sakissa. Näin ainakin toivotaan.
Peukut pystyyn sitten lauantaina