Keskiviikkona piti työpäivän olla 8-16. Mutta erittäin hiljaisen aamupäivän aikana kävin kysäisemässä pomolta, josko voisin livahtaa vähän aikaisemmin kesälaitumille. Onnistuihan se.
Niinpä puolilta päivin kauhealla vauhdilla kotiin ja koirat matkaan ja nokka kohti uimarantaa. Olihan tiedossa parin viikon kesäloma.

Jupperissa on varsin sopiva paikka koirien uittamiseen ja sinne kurvailinkin.
Paikalla ei muita koiria ollut, joten 5 pötkylää saivat mellastaa  kaikessa rauhassa.

Nalle-vaari on alkanut tänä kesänä vähän vieroksumaan uimista. Liekö vanhuus iskeneen siihen oikein urakalla... Kävihän se toki muutaman kerran kepin hakemassa, mutta ei se enää viime kesän tavon syöksynyt hulluna järveen ja uiskennellut huvikseen.

Nuusku sen sijaan lähti polskimaan kuin mikäkin uimamaisteri, kunhan sitä ensin hitusen houkutteli nakeilla ja pienillä kivillä, jotka molskahtivat kivasti.

Helga ja Liekki päättivät yksissä tuumin päivystää rannalla, kastautuen aina mahaan saakka. Nakin voimalla Helga sentään kävi vähän pidemmälläkin. Liekkiä ei huijattu edes nakeilla.

Mutta mitä tekikään tämä meidän pieni uimamaisterin alku Kipinä.
Sehän kipitteli suoraan järveen ja kun ei jalat yltäneet pohjaan, niin se uida pulikoi siinä lähistöllä.
Kävi välillä hakemassa nakkeja ja välillä lähti Nuuskun kanssa kroolaamaan hiukan pidemmälle.
Se ei miettinyt, että yltääkö jalat pohjaan vai ei, jos ei ylttänyt, niin sitten uitiin.
Tosin Liekki oli ihan samalainen pentuna vaan eipä ui enää... hmm...

Kiire uimaan oli niin kova, etten ehtinyt kameraa napata mukaan.
Kännykällä sain sentään yhden hauskan kuvan Kipinästä.

Perjantaina Nalle lähtee vaunuilemaan ja me muut lähdemme kohti Nastolaa ja Agirotua. Laskin, että kolmen päivän aikana kilpailen kolmella koiralla yhteensä 9 kilpailua.
Onneksi ei luvassa ole kauheita helteitä...

Kuvia, videoita ja raportteja luvassa ensi viikolla.

Tehtiin sitten pienen pieni retki Pärnuun näyttelyyn ja agilitykisoihin.
Perjantaina lähdettin Brassi-kavereiden Minin ja Sirjen sekä  uuden tuttavuuden Katjan kanssa ajelemaan.
Matkassa 4 brassia ja 3 gööttiä. Mentiin toki kahdella autolla...

Saavuttiin perille iltapäivällä ja majapaikkana oli sellainen joku kartano-tyyppinen omakotitalo, josta meille oli varattuna ensin kaksi kahden hengen huonetta, mutta vaihdoimme sen yhdeksi neljän hengen huoneeksi.
Aamiainen piti rakentaa itse, mutta Kepo hoiti sen mallikkaasti

Kartano ulkoa

Ja kartanon oleskelutila sisältä

Kepo myös hoiti kaikki koirat ihan mallikkaasti. Mihin mä omaa kepoa tartten, kun näitähän voi lainata aina silloin kun tarvitsee

Perjantai-iltana käytiin ensin syömässä (ja vähän juomassa) kaupungilla. Meillä oli oma autonkuljettaja ja matkaopas.
Kyllähän tällä jaguarilla kelpasi kaupunkia kierrellä...

Kaupunki-ajeluiden jälkeen lähdettiin koiria ulkoiluttamaan rannalle.
Meno olikin villiä, kun hiekkarannalla göötit lähti painelemaan ihan miljoonaa. Helga taisi käydä pisimmällä meressä, mutta kyllä Liekki ja Kipinäkin kastuivat.
Kepo napsi kuvia, mutta iltahämärässä ei enää valaistus riittänyt parempiin kuviin.
Tässä Helga viilettää vedessä ja Kipinä rannalla. Liekki siinä välissä.

Tässä taas Helga, takana Pärnun mahtavaa hiekkarantaa. 

Tässä Helga ja Kipinä painelee kilpaa ja yksi brassi (kukahan tuo nyt sitten oli) katselee niiden menoa.

Lauantaina huonosti nukutun yön jälkeen (Helgan hiihtely piti koko tuvan hereillä) lähdin itse ensimmäisenä kohti näyttelypaikkaa.
Brassi-porukka lähti shoppailemaan kylille ja tuli näyttelypaikalle vasta puolilta päivin.
Liekki oli ilmoitettu kahteen agilitykisaan ja ensimmäinen alkoi yhdeksältä aamulla. Muuta kellon aikaa ei oltu kerrottu, joten katsoin viisaammaksi olla paikalla hyvissä ajoin.
Pystytin siinä telttaa ja lueskelin näyttelyn opusta ja huomasin, että hitto... Olisin voinut ilmoittaa Kipinänkin jo näyttelyyn. Tuolla kun oli pikkupennuillekin (4-6kk) oma luokansa. No höh. Kipinä lähti matkaan vain turistina. Opettelemaan ulkomaisia reissuja varten, joita syksyllä sille on tarjolla jokunen.
No, näyttelyyn oli ilmoitettuna vain Helga, rotunsa ainut edustaja.

Mutta Liekki siis liiteli ensin agilityä.
Vettä alkoi satamaan ja välillä tulikin lähes kaatamalla ja mukana ei tosiaan ollut mitään sadevarusteita vaan enemmänkin aurinkorasvaa ja lyhyitä vaatteita... heh... No onneksi kylmä ei ollut.
Kisa käytiin nurmikentällä, joka piti yllätäävän hyvin. Putket oli liukkaita ja Liekki taisi vähän hidastella, kun niissä ei tassut pitäneet.

Ekalla radalla hylkäys loppupäässä rataa, kun Liekki hyppäsi yhden esteen väärästä suunnasta. Muuri piti hypätä takaa kiertämällä, mutta luotin liikaa Liekkiin ja ohjasin sen vähän puolihuolimattomasti ja se hyppäsi etupuolelta. Pöh.
Taso ei päätä huimannut, luokan voitti yhdellä virheellä suomalainen huippu-pari Karo & Shokki
Luokassa oli yhteensä 8 kisaajaa...

Toka rata oli lähes yhtä mielenkiintoinen Liekin osalta. Tultiin putkesta hypylle ja sen jälkeen piti taas yksi hyppy kiertää takaa (Oikealla oleva hyppy). No, Liekki lähti kiertämään estettä, mutta kääntyi sitten jostain kumman syystä vasemmalle ja hyppäsi siellä olleen hypyn. Eli väärän esteen. Ja taas hylkäys. Voi helkkari! Vähän otti päähän.
Tämän radan voitti sama pari, eli Karo ja Shokki, mutta nyt virheettömästi. Eli heille nolla-voitto ja sitä myötä EST AVA-titeli. Onnittelut Karo!

Sitten kipittelin Helgan kanssa näyttelykehään.
Arvostelu sujui nopeasti ja tuomari piti Helusta todella söpönä. Oikeen kahteen kertaan sen sanoi.
Tuloksena ROP, kera sertin ja cacibin. Helgasta siis EST MVA. Jes! Hyvä Helga.
Nyt puuttuu Helgalta yksi cacib ja sitä varmaan lähdetäänkin tavoittelemaan sitten syksyllä ensin Tanskaan ja sen jälkeen loka-marraskuussa Latviaan. Voihan se olla, että se puuttuva cacib saataisiin suomestakin. Eihän sitä tiedä. Yksi KV näyttely on helgalle suomessa tiedossa elokuussa.

Mutta seuraavana kisataan sitten taas agilityä.
Maanantaina ja keskiviikkona kokeillaan HAU Openit Helgan kanssa ja perjantaina starttaan Helgalla ensimmäisissä virallisissa kisoissa agirodussa. Huh, kyllä jänskättää!
Perjantaina kisaa myös Liekki ja Nuusku. Kuten lauantaina ja sunnuntainakin.
Agilitypainoitteinen viikko siis tiedossa...
Niin ja kesäloma muuten alkaa torstaina... Tosin se kestää vain vajaan pari viikkoa, mutta kuitenkin

Taas vierähti tovi ilman päivityksiä, että mitäs tänne kuuluu...

7.6 kisattiin Salossa agilityä aika heikoin tuloksin. Niin se on, kun viettää vaunulla viikonlopun ja lähtee sunnuntaina kisaamaan, niin eihän siitä mitään tule.
Nuusku kisasi yhden radan, joka päättyi hylkäykseen. Pari kisakaveria sanoikin, että näytti vähän siltä, ettei Nuusku ollut oikein hallinnassa... joo, ei oikein ollut.
Liekille piti olla kolme kisaa. Ensimmäinen aloitettiin oikeastaan tosi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta yksi rima putosi joka jäi potuttamaan aika tavalla.
Toisella radalla saatiin hylkäys, kun Liekki on alkanut lähteä vähän omille esteille, jos en ohjaa tarkasti.
Tuon jälkeen ajattelin, että mitäpä jos lähtisinkin ajelemaan kotiin... Jäi sitten se kolmas rata kisaamatta kokonaan.

Seuraavana viikonloppuna mun olis pitänyt olla Liekin kanssa Torniossa. Mutta eipä oltu.
Torniossa oli agilityn SM-kilpailut. Mehän ei sitten edes saatu osallistumisoikeutta. Jännitettiin kavereiden kisoja kotoota...

Lauantaina oli muutakin jännitettävää illalla, kun siinä sohvalla maatessa uutisista kuuntelin, että illaksi tulisi kovaa ukkosta. Jee!
Äkkiä netti auki ja ukkos-sivuille katsomaan miten ne pilvet liikkuu. Ja juu, tännehän ne oli tulossa. Äkkiä piti lähteä koirien kanssa kunnon lenkille, kun kohta tulisi vettä kuin esterin "sieltä". Ja kamerakin piti viritellä kuvauskuntoon. Siis vaihtaa täysi akku...

Niinhän se ukkonen sitten tulla tupsahti. Ensin katseltiin parvekkeella Kipinän ja Helgan kanssa ja yritin ottaa erilaisia kuvia minkä ehdin.
Vettä alkoi satamaan ja sade vain yltyi ja yltyi jopa niin kovin, että piti mennä sisään. Eikä sekään auttanut. Parvekkeen ovikin piti sulkea, kun vesi satoi sisälle aivan vaakatasossa. Jes! Mahtavaa!
Vähän kun sade hellitti, niin heti ovi auki ja taas uusia kuvia. Ja onnistuihan yksi!

Tässä on monen epäonnistuneen otoksen jälkeen ensimmäinen kuvaamani salama.
Hauskaa, mutta sisällä oli Neiti Salama, eli Helga. Olisiko tämä kuvassa ollut sitten Herra Salama... heh heh...

Seuraavana aamuna sitten lähdettiin tutkimaan vahinkoja.
On vähän lähtenyt tie pakenemaan...

Ja saman tien toinen reuna.

Tämä oli edellisenä iltana vielä ihan sileää tietä.

Samoin kun tämä meidän mäki... Tämä on se mäki, joka menee keskeltä meidän peltoa ylös Kirstinmäkeen.
Melkoiset voimat on ollu vedellä!

Tästä kuvasta näkee hyvin, kuinka syvä ura tuosta tuli.

Että sellainen pikku myrsky.
Seuraavaa odotellessa!

*****************************************************************

Kipinä on alkanut tekemään "pahojaan".
Tämän kuvan halusin ottaa etenkin Umaa varten.
Kuvassa Uman maaliskuussa pennuille tuoma Niiskuneiti-pallo, joka kesti aina tähän päivään saakka rajujakin leikkejä.
Mutta nyt pallo on suolestettu.
Pääasia, että Kipinällä on ollut kivaa!

*****************************************************************

Ja lopuksi Metkan kuvaterveisiä.

Oi, jospa pääsisin tuonne...

Pelastusliivit päälle ja veneeseen.

Metkakin on aloittanut agilityn alkeet.
Eikä ihan helpoimmasta päästä...
Tästä ollaan Kipinän kanssa kyllä vähän kateellisia. Oottakaa vaan juhannuskuvia...
Voisinkin esittää haasteen Hugolle ja Pyrtsille. Mitäs te osaatte? Lähettäkääs kuvia!

Ja vielä kiva kuva Metkasta ja sen "isosiskosta" Nekusta.
Hyvin mahtuvat samaan petiin.

Oikein railakasta juhannusta kaikille kavereille.

Sunnuntaina jatkettiin kisaamista. Lämpö vaan nousi edellisen päivän lukemista, mutta nyt saatiin startata heti aamusta yhdeksältä.

Ensin oli taas hyppyrata, jolle Liekki lähti ensin.
Perhanan eka rima putosi ja se on kyllä sellanen virhe, mikä v****tuttaa varmaan eniten. No, rataa jatkettiin kuitenkin ja pujottelussa sitten kostautui. Liekki tuli liian aikaisin pujottelusta pois enkä ottanut sitä uudestaan vaan jatkoin matkaa joten hylkäys.

Nuusku lähti sata lasissa ja päästiin kokonaiset kolme estettä kunnes vaari sujahti väärään päähän putkea ja siitä taas hylkäys. Jatkoin rataa, mutta renkaalla sitten lähdin vetämään liikaa vasuriin ja Nuusku tuli perässä, joten se hyppäsi renkaan vähän huonosti. Oikeastaan tosi huonosti. Se rämähti päin estettä. Hetken päässä oli kauhukuva, että nyt se sitten loppu se Nuuskun ura...
Ja mitä vielä. Nuusku on kyllä just sellanen teräsvaari, että se vähän siinä ihmetteli ja oli heti valmis jatkamaan. Mutta päätin, että ei jatketa. Seurataan etteikö muka oikeasti mitään vahinkoa sattunut. No ei sattunut ei.

Seuraavana oli agilityrata ja Liekki ensin.
Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Liekki lähti alusta saakka kovalla vauhdilla ja kulki todella mainiosti just niinkuin pitikin. Loppuviimein maaliin tultiin virheettömällä radalla ja oli se ihan kohtuullisen nopeakin. Tuloslistalla olimme sijalla 7. Luokassa yhteensä 61 kisaajaa...!!

Nuusku lähti taas lennosta. Hiekka vaan pölisi ja pölisi ja meinas vaari heti alussa taas sujahtaa väärään päähän putkea. Sain sen estettyä ja jatkettiin. No, puomiltahan vaari loikkasi täysillä, mutta ei haittaa (kovin paljoa) Mutta sitten oli sellainen ansakohta, johon oli hetkeä aiemmin maksiluokassa ajautunut todella moni. Piti mennä putken vasempaan päähän, siinä vieressä A-este todella tyrkyllä ja se putken oikea pää myös.
No Nuuskuhan näköjään tykkää mennä just väärään päähän putkea, joten sinne se taas singahti. Näin taas hylkäys.

Viikonlopun saldona 8 kisaa, 3 nollaa (kaikki 10 joukossa), 4 hylkäystä ja 1 x 10. Ihan kelpo viikonloppu!

Sunnuntaiset videot löytyy samasta paikasta kuin lauantaisetkin.

http://millamaria.pic.fi/kuvat/Agilityvideoita/

Lauantaina alkoi Stadi Games 2009 kisat Laakson kentällä helsingissä.
Liekki ja Nuusku oli ilmoitettu kahteen kisaan molemmat. Toinen hyppyrata ja toinen agilityrata.
Päivästä tuli kivan helteinen ja kellon edetessä alkoi ohjaajaa vähän jo verottamaan aamusta saakka notkuminen kisapaikaalla. Oma vuoro kun oli vasta puoli kolmen jälkeen iltapäivästä.

Nooh... Ensin oli hyppyrata ja Nuusku ensin.
Tuomarina Ritva Herrala, joka on joskus tullut sormi pystyssä moittimaan, kun olen vähän "neuvotellut" Nuuskun kanssa lähtölinjalla, että pysyykö vai ei pysy. Ja eihän Nuusku pysy. Siis Nuusku paikallaan odottaen lähtölupaa...
Joten nyt ei neuvoteltu sen enempää, kun että koska päästän irti ja sitten mennään kovaa.

Ja mitä tekee Nuusku... Se pinkoo kun mikäkin pojankloppi ihan hulluna. Ja mä räpistelen perässä minkä kintuista pääsen ja yritän viittilöidä oikeeseen suuntaan. Ihan huippu rataa alusta loppuun saakka. Eikä mitään epäselvää missään kohdassa. Täysillä ja tyylikkäästi. Huh! Ja Vau! Siis me tehtiin virheetön rata! Jee! Hyvä Nuusku! Ihanneaikakin oli sitä luokkaa, että sijoitus lopulta 9. Ei pöllömmin 12-vuotiaalta vaarilta! Luokassa kun oli 56 osallistujaa. Kylläpä olin onnellinen.

Sitten Liekin vuoro. Vähän jännitti, kun otin sen autosta ehkä liian aikaisin radan reunalle notkumaan.
Se kun kuumeni samantien kun pääsi autosta... Nahka-hanskan kanssa revittelyt ja sitten lähdettiin.
Liekin kanssa on niin helppoa kisata, kun se ei varasta (vieläkään) lähtöviivalta. Se meinaa kyllä singahtaa, mutta toistaiseksi ei ole ilman lupaa tullut ensimmäisen esteen yli.

Noh, rata tuntui helpolta ja leppoisalta. Jotenkin tuntui, että se ei ihan niin kovaa mene kuin Nuusku.
Maaliin tultiin myös virheettömällä radalla ja vähän olin onnellinen. Kaksi huippu rataa tehty! Ja vielä huippu tuloksilla.
Ja loppuviimein tuloslistalta katsoin, että mitä ihmettä. Liekki meni ihan hitusen kovempaa, kuin Nuusku-vaari. Olikohan eroa kymmene sadasosaa tai jotain siihen suuntaan.
Mutta ehkä se Liekin kanssa vaan on niin paljon leppoisampaa kisata, että se ei tunnu niin nopealta. Hyvä näin.
Liekin sijoitus tässä kovassa porukassa 7. Olihan temppu!

Tämän jälkeen oli agilityrata. Tuomarina Peter Kindle. Mietin ja pohdin, että kisaanko Nuuskulla. Vähän kaiveli edellisviikonlopun kisat ja se Nuuskun rimojen pudottelu ja muu säheltäminen. Äh, ajattelin, että kokeillaan. Ja heti jos rimat putoilee, niin keskeytän.
Mutta mitä vielä... Radalle lähdettiin niin että hiekka pöllysi ja Nuusku kaahasi ihan hulluna. Se kuunteli mihin mä ohjasin, eikä tuossakaan radassa ollut mitään epäselvää. Vaari meni kovaa ja lähes oikein.
Tulihan sieltä ne perinteiset kontaktivirheet, mutta niitähän me ei Nuuskulle enää lasketa. Taas tehtiin siis täyden kympin rata!
Olipa hienoa! melkein tuli tippa silmän, kun Nuusku teki kaksi niin mahtavan hienoa kisarataa. Hyvä Nuusku!

Sitten vielä Liekki... Tuplanollahan meiltä puuttuu edelleen, mutta vaikka se saataisikin, niin ei me Tornioon lähdetä SM-kisoihin. Säästetään sen reissun rahat ja energia muihin kesän karkeloihin. Joita kyllä riittää!
Niin siis se rata... Liekki meinas varastaa lähdössä. Hih! Se otti hypähdyksen eteenpäin, mutta eipä sitten kuitenkaan tullut. Onneksi!
Liekki lähti kovaa ja hienosti. Ja eteni virheettömästi melkein loppuun saakka.
Pussista tultiin okserille ja piti kurvata oikealle hypylle. Äh, Liekki lukitsikin vähän tyrkyllä olleen putken pään ja singahti sinne. Vähän jäin hölmistelemään, mutta ei voi mitän. Hylkäyshän siitä seurasi. Voi että! Ja tää oli niin hienoa menoa alusta siihen saakka kunnes...
Noh, tämmöstä tää on.

Sain kaikki radat videolle, joten käykäähän katsomassa kun hiekka pölisee!
Kiitokset Soilelle kuvaamisesta!
Sunnuntaina jatketaan.

Ja tässä linkki videoihin. Neljä ensimmäistä videoklippiä.

http://millamaria.pic.fi/kuvat/Agilityvideoita/

***************************************************'

Ja laitetaan vielä muutaman hauska kuva.
Perjantaina töiden jälkeen ulkoilutin koiria ja kameraa.

Tää on hyvä. Arkaa kuka, tai arvaa ketkä

Noh... kukkuu! Nuusku ja Kipinä piilosilla.

Tää parivaljakko on kyllä mainio.

Minä opin Nuusku-vaarilta heinien syömisen. Näettekö. Yks kerrallaan!

Tää nyt oli vaan vähän pöhkö. Kipinä istuu vähän hassusti...

Viime viikolla maanantaina Metka käväisi kylässä. Kipinän kanssa saivat hetken riehua ja kyllä ne riehuivatkin.
Toki Liekki riehui mukana. Ja niillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa...

Pinossa Liekki, Metka ja alimmaisena Kipinä

Tässä Metka joutui alakynteen.

Metkan kepinmaistelutuokio.

Tässä söpö Metka.

***************************************************************

Tiistaina oli Liekin agilitytreenit. Ja olihan neiti hurjana...
Treenit sujui hyvin ja vauhdikkaasti.
Joskus vuosi (vai kaksi) takaperin pyysin kovasti tennissukkia ja sain niitä parikin kassillista.
No nyt on sukat vaihtuneet nahkahanskoihin, mutta eihän nekään Liekkiä kestä
Tämän näköiseksi muuttui ehjä nahkahanska yksien treenien aikana...

Mitähän tuolle keksisi seuraavaksi. Ja mitähän sitten Kipinälle...

***************************************************************

Keskiviikkona pakattiin jälleen romuauto täyteen koiria ja rekvisiittaa ja nokka kohti Vihtiä.
Tämä olikin erään vaarin juhlapäivä, sillä Nallella oli 13-vuotis synttärit!
Koko porukka kutsuttiin kakulle. Ja se kakku ei kauaa pöydällä vanhentunut.

Onnea Nalle! Ja pitkää ikää

Kyllä olikin mahtava pitkä viikonloppu.
Tällä hetkellä tontti näyttää tältä.

Ensimmäinen kuva on autopaikalta kuvattuna

Ja tämä toinen kuva on vaunun nurklalta kuvattuna.
Kyllä täällä kelpaa loikoilla!

Johan sitä piti kesäkukkia saada. Käytiin perjantaina honkkarissa ja multasormessa vähän ostoiksilla.
Mun haaviin ei vielä tarttunut juur yhtään mitään. Jotain pientä nyt kuitenkin...

***************************************************************

Lauantaina koitti suuri päivä.
Liekin edellisistä agility kisoista oli jo ehtinyt vierähtämään puoli vuotta ja nyt oli aika palata kisakentille.
Kolmen startin kisat pidettiin Nummela-Vihti välimaastossa.
Tokihan Nuuskukin pääsi kisaamaan...

Liekillä aloitettiin... Eka rata ei mikään kamalan vaikea ollut ja niinhän sieltä nolla napsahti.
Ajallisesti Liekki olis voinut juosta hitusen kovempaakin, tai mä olisin ehkä voinut vapauttaa sen kontakteilta hiukka nopeammin, mutta sijoitus oli 6. ei pöllömpi aloitus. Nuusku ei osalistunut tähän kisaan.

Toka rata oli vähän kimurantimpi.
Liekki taas aloitti. Ja aloittikin tosi hienosti. Mutta... No yksi hyppy oli sellainen kimurantti ja Liekki kaarsi vähän liian tiukasti just siinä hypyn päällä ja eiköhän se rima sitten pudonnut...
Loppurata mentiin taas aika kivasti, mutta sitten ihan loppumetreillä Liekki singahtikin putken väärään päähän. Hylkäyshän siitä tuli.

Nuuskun rata oli mun mielestä loistava. Ihan älyttömän hieno.
Nuusku kulki oikeastaan juuri niinkuin minä halusin ja se meno oli parasta Nuuskua.
Toki pari virhettä tuli, molemmat kontakti-virheitä, mutta nuo nyt on sellaista vakiokamaa, että ei me niitä enää edes murehdita.
Siis tuo Nuuskun rata oli täys kymppi

Kolmannelle radalle mua ei olis edes oikein huvittanut enää mennä. Liekin hylkäys masensi ja Nuuskun rata oli niin hieno että olis pitänyt älytä lopettaa ajoissa...
Mutta... Liekki taas aloitti.
En tiedä mikä lie, mutta neljännellä hypyllä Liekki päätti hakea vauhtia ihan väärästä paikasta ja kiersi hypyn sujuvasti ja juoksi seuraavana vuorossa olleeseen putkeen. Eli taas hylkäys...
Nuuskun rata olikin sitten juuri niin kaaottinen kun se vaan voi olla.
Tällä radalla rimat putoili yksi toisensa perään ja Nuusku kiersi esteitä eikä juuri mikään mennyt oikein.
Hetken jo aattelin, että nyt alkaa Nuuskun kisaura olla loppusuoralla... Ei se ennen ihan noin paljoa ole rimoja pudotellut...?
Olisikohan nyt kaksi kisaa herralle liikaa vai oliko tuo nyt vaan mun omaa huonoa ohjausta, kun ei oikein enää huvittanut. (toivottavasti)
No, ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kisata Stadi Gameseissa, mutta katsotaan sitten paikanpäällä, että kisaako Nuusku vai ei... 

****************************************************************

Kisojen jälkeen ajettiin pikapikaa sukulaisvierailulle.
Oltiin saatu vihiä, että Nuuskun Elli-sisko (Antimos Niiskuneiti) olisi kylässä Uman luona ihan siinä matkan varrella. Ja kovasti mielellään me paikalle kurvailtiin.
Ellin omistajalle Katille, ei oltu kerrottu kuin että näkee kohta yllätyksen.
Ja yllätys olikin melkoinen, kun Nuusku paukahti ovesta sisään.

Elliä ei oltu moneen vuoteen nähty, mutta olipa kiva että nyt nähtiin.
Pikkaisen Elli jännitti ympäristöä eikä oikein suostunut poseeraamaan, mutta saatiin onneksi juokunen kiva muisto talteen.

Sisko ja sen veli. Vasemmalla Elli, vieressä Nuusku.

Paikallahan oli toinenkin sukulainen. Nallen velipuoli Leevi.
Harmi, että Nalle jäi vaunulle loikoilemaan eikä saatu velipuolia samaan kuvaan, mutta onhan noissa jotain samaa...
Jos ei muuta, niin isät ainakin

****************************************************************

Olihan taas touhukas viikko...

Torstaina illalla pakkaksi Nuusku-vaari reppunsa ja sen matka jatkui ensin Leppävaaraan Kaapon luo, mutta viikonlopuksi koko porukka painelikin mökille Vantaalle.
Vaikka sitä kuinka yrittää kertoa kaikki tärkeät asiat hoidokista, niin eihän tuota Nuuskun ahneutta voi käsittää ennenkuin sen itse kokee.
Vaikka kuinka painotan ja sanon, että mitään syötäväksi kelpaavaa ei saa jättää alle parin metrin, ne häviää kyllä, niin eihän sitä voi käsittää, ennenkun se herra muikkunen tulee ja näyttää.
Siis eihän se silloin mitään pahojaan tee, jos joku näkee, mutta kunhan silmä vähän vältää, niin eikös nytkin Nuusku ollut tutkinut kahvikupin pöydällä, jätesäkin, jossa ihan tavallinen patja sekä tietenkin kaikki eteisen takkien taskut... Noin niinkuin parin minuutin aikana...
No, Kaapon perhe sai aimo annoksen ahnetta gööttiä. Ja kuulemma Nuusku on tervetullut jatkossakin hoitoon.
Mökillä oli Nuusku tietenkin ensin yrittänyt olla kova kundi eikä leiki pikkupojan kanssa, mutta johan se oli sunnuntaina aamupäivästä antanut tunteilleen periksi ja juossut Kaapon kanssa pitkin tiluksia.

Perjantaina päivällä oli vuorostaan Nalle pakannut reppunsa ja se oli lähtenyt vaunuilemaan.
"Mummu ja Vaari" olivat sen hakeneet sillä aikaa, kun minä olin vielä töissä ja Liekki oli kuulemma katsonut vähän pahasti, että miksi hän ei päässyt vaunulle...

Perjantaina illalla meille saapuikin sitten Tuisku. Pitkästä aikaa oli Tuiskun vuoro päästä vähän näyttelykehiin keimailemaan.

Lauantaina aamu alkoi varsin perinteisin menoin... Aamukahvin jälkeen koirat autoon ja nokka kohti Ylästöä.
Siellä auton vaihto ja matka jatkui kohti Varkautta.
Menossa mukana Leevi, Ossi ja Tuisku, jotka osallistuisivat näyttelyyn. Lisäksi mukana Liekki ja Kipinä. Pitäähän nuo näyttelyreissut aloittaa pienestä pitäen...

Varkauden näyttelyssä tuomarina oli ruotsalainen Ove Germundsson, jonka vahvasti uskoin tykkäävän niin Leevstä, kuin Tuiskustakin. Juuri tuomarin vuoksi me Varkauteen päätimme lähteä.
Eikä sitten ollutkaan ihan turha reissu. Leevi voitti aikalailla ylivoimaisesti kaikki urokset, ollen PU-1. Minulla oli jälleen ilo saada esittää Leevi. Satu keskittyi Ossi-possiin, josta tuomari ei pitänyt ihan niin paljon kuin Leevistä. Ossille kuitenkin EH.
Sattuipa pieni hauska juttu, kun Leevi oli arvosteltavana pöydällä. Siinä meidän vieressä odotteli vuoroaan joku toinen uros göötti, joka siinä maassa hiukan pörisi ja murisi. Tuomari katsoi Leeviä hymyssä suin, joka ei korvaansa lotkauttanut sille murisijalle. Tuomari sitten vilkaisi sinne maahan ja sanoi oikein ymmärrettävällä suomen kielellä sille murisijalle, että turpa kiinni!
Sanoin vaan tuomarille, että juuri niin.

Narttujen osalta Tuiskukin menestyi todella hienosti. Tuisku sai ERI:n ja sijoittui luokassaan toiseksi. PN-kilpailussa neljänneksi.
Olin kovin iloinen, sillä Tuisku ei montaa kertaa ole esillä ollut. Vähän jännitin itse, että kuinkahan se mahtaa kehässä käyttäytyä.
Yllätys olikin melkoinen, kun neiti esiintyi lähes vanhan kehäketun elkein.
Pientä viilausta ja hiomista kuitenkin vielä pitää tehdä. Mutta mahtava päivä. Eikä se vielä tähän päättynyt.
Nartut voitti Leevin morsmaikku talvelta, eli Vega. Enää oli jäljellä ROP-kehä. Vega vei pidemmän korren ollen ROP, Leevi siis VSP ja me pääsimmekin lähtemään heti ajamaan kohti Haminaa. Tämähän meni siis paremmin kuin hyvin.

Haminaan saavuttiin alkuillasta ja tätä hetkeä Liekki oli koko päivän selvästi odottanut.
Tämä tytsy se osaa ottaa ilo irti hotellien sängyistä...

Ja eiköhän se sama pidä opettaa myös Kipinälle.

Tuisku oli joukossa ensin vähän ulkopuolinen, mutta melko pian se uskalsi hypätä muiden sekaan ja nauttia olostaan.

****************************************************************

Sunnuntaina vuorossa oli sitten Haminan näyttely.
Nyt tuomarina oli entuudestaan tuntematon ulkomaan elävä.
Naurettiin Sadun kanssa, että jos tänään olisikin sitten Ossin päivä.

Ossi aloittikin varsin huikaisevasti saaden ERI:n ja voittaen luokkansa. Tämä oli meille jo ihan tarpeeksi upeaa ja olimme tällaisestakin erittäin iloisia.
Minä sain taas kunnian esittää Leevin.  Meinasin pakahtua ylpeydestä, kun siinä pöydällä tuomarin arvioitavana kuului vain excellent, excellent, excellent...
Ei siis jäänyt epäselväksi olisiko Leevin väri tänäänkin vaaleanpunainen. Olihan se.
Sitten piti saada pojat samaan kehään, kun vuorossa oli PU-kehä.
Ossi perhana taas huomasi, että Leevi tulee parin koiran jälkeen takana ja eihän Ossin esiintymisestä meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi tuomari päättikin pian siirtää Leevin koko porukan kärkeen. Ja samalla Ossinkin pää kääntyi oikeaan suuntaan.
Taisi tuo Ossi vedota tuomariin, sillä Ossi sijoittui heti kakkoseksi Leevin jälkeen. Sitten kädet hikosi ja päätä huimasi, kun odoteltiin, että oliko tuomarin valinta nyt tässä. Ja kun se kätteli Leevin voittajaksi ja Ossin kakkoseksi, niin meinasihan siinä taas koko bastioni revetä liitoksistaan kun me Sadun kanssa kiljuttiin ja riemuittiin. Ossihan saisi sertin! Aivan mieletöntä!!
Tämä siis oli Ossin päivä.

Huikea esitys pojilta jälleen kerran. Ja sitten oli vielä Tuisku jäljellä.
Tämä tuomari näki Tuiskussakin kovasti erinomaista, sillä vaaleanpunaisen nauhan sai myös Tuisku.
Viiden koiran porukasta Tuisku sijoittui luokassaan toiseksi. Mahtavaa!
PN-kehässä ei sitten enää menestystä tullutkaan, mutta sehän nyt olisikin ollut meille jo ihan liikaa.

Ja lopuksi oli taas ROP-kehä, johon Satu veikin Leevin nyt itse.
Tuomarin valinta ei ollutkaan ihan selvä heti kättelyssä. Lopulta kuitenkin ROP-ruusuke ojennettiin jälleen narttujen parhalle ja Leevi oli taasen VSP. Ihan loistavaa! Pääsisimme taas heti lähtemään kotia kohti.

Olipa kerrassan upea viikonloppu!

Tässä mahtava kuva Tulikäpälän uusimmasta serti-voittajasta.
Tulikäpälän Herra Ukkonen

Ja Tulikäpälän Kulovalkea

Ja ei muutakun näyttelykalenteria selaamaan, että mihin seuraavaksi...

Taas on tovi vierähtänyt.
Kipinän kanssa aika suhahtaa nopeasti seuraten sen vauhdikasta elämöintiä.
Kyytiä saa välillä Liekki, välillä Nuusku. Joskus jopa vahingossa Nallekin.
Nalle onkin alkanut sietämään enemmän ja enemmän tätä pientä riiviötä. Olen jopa yllättänyt Nallen leikkimästä Kipinän kanssa. Tosin se leikki päättyy yleensä siihen, että Nalle tapporavistaa jotain lelua niin kovaa ja äänekkäästi, että Kipinä on tullut järkiinsä ja väistänyt takavasemmalle… 

Kipinä on päässyt tietenkin jo mukaan agilityn ihmeelliseen maailmaan.
Tällä viikolla opeteltiin istumista, nakin syöntiä ja tottahan toki kimurantteja ohjauskuvioita… Sylkkärit molempiin suuntiin sujui alusta saakka loistavasti :) Tämä kaikki tehdään toki verenmaku suussa ja hinkataan ja hiotaan kunnes opitut asiat ovat täydellisiä. Ja sen jälkeenkin vielä vähän hinkataan… (heh, vitsi…) 

Vappuna pakkasin pienen romuautoni täyteen koiria, ruokaa ja siideriä ja iloista mieltä ja suuntasin kohti Vihtiä. Tarkoituksena korkata tämän kesän vaunuilukausi käyntiin. Matkalla poikettiin pienen pienellä sukulaisvisiitillä, kun Nuuskun fanijoukot halusivat antaa oman vapputervehdyksen teräsvaarille. Umanomalaisilta saatiin kassillinen hyvää mieltä ja Nuusku-tavaraa.
Kiitos kovasti ja ilmoitin muuten Nuuskun agikisoihin 23.5 Vihtiin. Tule Uma katsomaan. Tervalammen koulun kentälle. Kerron aikatauluja kisaviikolla.

Vaunulle päästiin ja koirat olikin tosi villinä. He kun saavat sääntöjen vastaisesti temmeltää vaunulla vapaana aamusta iltaan. Kelit eivät olisi enää paljon parempia voineet olla. Kukkasetkin alkavat pikkuhiljaa heräämään henkiin ja tokihan niitä piti heti kuvailla.

 Tässä sinivuokko. Joka muuten muuttohommista huolimatta viihtyy ”yläkerrassa”

Ja tässä sitten alakerran krookuksia.
Nämä reppanat oli hiukan tulilinjalla kun Kipinä ja Liekki painelivat miljoonaa ympäri pihaa.

Enempää ei vielä ollutkaan kuvattavaa. Eikä taida tullakkaan, kun tämä pieni riiviö luulee mun kukka-aitausta joksikin koira-aitaukseksi…

 Liekkikin vaan tuumaa, että voi tota kakaraa. Kukahan opettaisi sen tavoille :)

No, kun ei saada kukkasista kuvia, niin kuvataan jotain ihan muuta.
Tämä sammakko pysyy liikkumatta juuri niin pitkään, kun yläkerran mummu sen vaan antaa paikallaan olla.

Ja tämä Hylje pysyy taatusti paikallaan. Se kun asuu meillä alakerrassa.

Kipinä meinasi ottaa kylmät suihkut, kun työnsi nokkansa vähän turhan lähelle, mutta onneksi sai hylje jäädä rauhaan.
Yläkerran vaari tosin sen kasteli (en nähnyt oliko tahallaan vai vahingossa) kun se viritteli kasteluletkua ja avasi hanan, niin eikös Kipinä taas uteliaana ollut siellä suihkun alla.

 No, Nallen onnen päivät koittivat lauantaina, kun ”lähtekäämme metsään, metsään, metsään” laulu kajahti ilmoille.
Oli aika esitellä Kipinälle koirien uimaranta.
Jäät olivat lähteneet vasta viikkoa aiemmin, joten taisi olla vielä turhan kylmää vettä. Mutta Nalle vanhana sissinä ei kylmää vettä peljännyt vaan täysillä syöksyi järveen.
Se olikin ainut, joka ui kokonaan. Nuusku ja Liekki odottelevat selvästi lämpimämpää vettä. Kuten minäkin.

Kipinällä oli tässä kohtaa jonkin asteista itsesuojeluvaistoa, sillä se ei plumpsahtanut edes vahingossa järveen.
Toki se kävi ihmettelmässä vesirajassa tuota varsin outoa laineiden liplatusta, mutta loppupeleissä se tyytyi riehumaan keppien kanssa kuivalla maalla.

 Voitte arvata, että uni maistui koirille iltaisin. Vaikka tämä kuva ehkä kertookin jotain ihan muuta...

***************************************************************

 Kotona opiskelin kameran käyttöä ja hahaa… löysin mustavalkoisen kuvan asetukset. (Olipa vaikeeta)
Testikuvissa Nalle

Ja Kipinä

Seuraavaa kertaa odotellessa...

Torstaina kävin malminkartanon jätemäellä kokeilemassa uutta objektiivia.
Piti ostaa oma, kun lainassa ollut putki piti palauttaa. Ihan passeli ostos minun tarpeisiin.
Ei mikään ammattilaisten ökykallis, mutta ei ihan halvin mahdollinenkaan.
Mutta siis testikuvia:

Liekki ja Kipinä

Koko pesue. Vasemmalta: Nalle, Liekki, Kipinä, Nuusku

Kipinä ei ihan vielä ymmärrä "paikka" käskyn merkitystä...

"Lassie" palaa kotiin-kuva Nallesta

Ja lähikuva naamasta. Mun mielestä hieno kuva.

Kuvauspaikkana varsin mainio. Kunhan alkaa ruoho vihertämään, niin pitääkin mennä tuonne uudestaan.

***************************************************************

Lauantaina vierailin ensin Hugon luona.
Olipa veijari iloinen kun nähtiin parin viikon jälkeen.
Liekin näkeminen oli myös hauskaa. Tosin samantien Hugo tarkisti olisiko maitobaarista herunut vielä jotakin...
Liekki oli sitämieltä, että tisseihin ei tarvitse enää koskea.

Tässä Hugo oman kotitalonsa terassilla.

Ja lähikuva naamasta. Aika suloinen blondi!

******************************************************************

Hugon luota jatkettiin matkaa Pyrtsin luokse.
Aikalailla samanlainen oli vastaanotto. Maitobaarin tarkistus ja sitä seurannut pyöräytys.

Kipinä opetti Pyrtsille pahoja tapoja - kuopan kaivuuta.
Tosin ihmettelen mistä Kipinä sen taidon on oppinut...

Eikös siitä kuopasta tullut sitten vähän kinaakin...

Hienosti on pojilla alkanut elämä uudessa kodissa.
Tavataan pian uudestaan!

Tiistaina Kipinällä olikin vauhdikas ilta.
Ensin käytiin eläinlääkärillä ottamassa vähän rokotuksia. Kipinäkin sai heti ihan oman passin.
Nalle oli henkisenä tukena ja Liekki ja Nuusku odottivat autossa.
Nalle pääsi sen takia mukaan, jotta kuunneltaisiin papparaisen keuhkot ja sydän. Nallen kanssa kun ei muutoin tarvitse juurikaan eläinlääkärillä käydä. Edellinen käynti oli pari vuotta sitten kun se rokotettiin... Eikä mitään vääriä ääniä kuulunut sydämestä eikä keuhkoista. Eläinlääkäri kehui Nallea terveeksi hyvinvoivaksi papparaiseksi.
Nallea tosin jännitti tämä vierailu aika tavalla ja se reppana pissasikin lattialle. Luuli varmaan, että tehdään pahempikin operaatio.

Tämän jälkeen tehtiin visiitti Teron luokse.
Liekki ja Nalle ovatkin jo Teroon tutustuneet ja nyt oli Kipsun vuoro.

Ensi kohtaaminen vähän jänskätti

Niin, kumpaakohan jänskätti enemmän?

Aika pian Tero näytti Kipinälle miten kissat sanoo päivää.

No, sa päivää sille!

No päivää.
Kipinä on Nallelta kuullut, ettei kissojen anneta hyppiä silmille.

Mamman sylissä on turvallista olla.

Lopuksi Kipinä pääsi vielä haistelemaan agilitytunnelmaa, kun ajettiin Purinalle Nuuskun ja Liekin treeneihin.
Kipinä tosin tutustui vaan piha-alueeseen. Ehkä mennään sisälle sitten, kun siellä on hitusen rauhallisempaa.

Nuusku treenasi ensin ja voi jestas... Yhteistä säveltä ei löytynyt sitten millään.
Tämä oli taas sellaista Nuuskun kaahailua... No jospa sitten lauantaina kisoissa taas olisi minun vuoro päättää miten mennään.

Liekki pääsi vihdoin "kunnolla" treenaamaan. Tosin ei me kokonaista rataa tehty.
Liekki meni kyllä hirmuista kyytiä ja oli siinä mammalla tekemistä pysyä perässä. Jee!
Onpa kivaa treenata taas Liekin kanssa.